Joskus mietin mitä luoja ajatteli kun loi miehen ja naisen. Siitä kylkiluusta syntyneestä kun tuli alkuperäiseen verrattuna niin kovin erilainen ihmisversio. Mies ja nainen – kaksi niin erilaista maailmaa. Tarinasta on miljoonia erilaisia versioita. Tämä tarina on raadollisimmasta päästä, eikä ole tarkoitettu herkkähipiäisille. 

"Tyttöjen" kanssa on joskus pohdittu mihin katoaa se seurusteluaikojen uljas prinssi, jonka piti olla henkisellä ja fyysisellä tasolla elämän tuki ja turva. Tasavertainen kumppani ja romanttinen rakastaja, joka osaa suvereenisti kaiken sen mitä naisille ei koskaan opetettu. Kaiken maailman nikkaroinnit, tukkeutuneet viemärit, auton remontit ja renkaiden vaihdot yms. sujuvat noina ensihuuman  aikoina moitteettomasti  ja elämä on viiniä ja kynttiläillallisia = yhtä juhlaa.

Perheen kasvaessa tilanne muuttuu. Aika on kortilla. Työn, kodin ja lasten ohella pitäisi ehtiä harrastaa ja elää omaa elämääkin. Tässä tilanteessa uljas prinssi vetäytyy omaan miehekkääseen maailmaansa. Vastuu koko perheestä jää Kylkiluulle ja ns. "nalkutus" alkaa. Miehen elämä on työtä ja golfia. Kylkiluu kantaa vastuun, hoitaa kodin ja lapset. Avaa siinä ohessa tukkeutuneet viemärit ja vaihtaa autonrenkaatkin. Jos sairastaa -  sairastaa vasta kun työt, koti ja lapset on hoidettu – velvollisuudet ennen kaikkea.

Sitten, kun lapset lentävät pesästä ja alkaa Kylkiluun "oma aika" käy usein niin että omat vanhemmat ovat vuosien saatossa huomaamatta vanhentuneet tai sairastuneet ja tarvitsevat apua. Mieskin tuo uljas prinssi näyttää kuihtuneelta ja kuluneelta. – Se uran luominen on raskasta ja huvit sitä myötä. Niin - se syö miestä. Kuka hoitaisi näitä apua tarvitsevia lähimmäisiä? Kuuntelisi, lohduttaisi ja hoivailisi? No, vanha Kylkiluu tietenkin – hänethän on luotu sitä varten.

Kuka kuuntelisi, lohduttaisi ja hoivailisi Kylkiluuta?